Eilen huomasin, että ei.. Taas yksi kuukausi on mennyt vilisten ohi.
Joten aika kirjoittaa uusi päivitys, eipä tässä tammikuun aikana ole hirveesti tapahtunut, mutta enivei..
-30 asteen pakkaset päättivät näyttäytyä ja se oli liikaa meikäläisen Volvolle, jossa oli aluksi pelkkä Webasto lämmitin joka imi akun aina tyhjäksi, kun sitä koitti käyttää.. Tulihan tuo autokin kirottua pari kertaa maasta taivaaseen, kun piti jonnekkin päästä ja ei millään käyntiin.
Mutta onneksi huollossa Morris sai itselleen kauneus pilkun eli lohkolämmittimen, kyllä nyt kulkee säällä, kun säällä. ;)
Muutenhan Volvo on luotto ajokki!
Ja miun opiskelutki alkaa olla lopuillaa.. Enää on hiemn yli viikko LypsyWEB työssäoppimista täällä kotona ja sitten se olisi ohi.
Melkeen 3 vuotta opiskeltu eläintenhoitajaksi, mukaan on mahtunut kaikkee uutta ja ihmeellistä, hyvää ja huonoa, stressiä, kyyneliä ja sen semmosta..
Mutta onneksi kuitenkin tässäki mahtaa ne hyvät asiat mennä ylitse muiden.
Oon tavannu niin monia ihania ihmisiä tässä vuosien varrella ja löysin myös uuden suunnan tulevaisuudelleni, en nimittäin vielä 3 vuotta sitten osannut ajatella, että alkaisin pitämään maatilaa, mutta ensimmäinen kunnon työvuoro koulun navetassa, muutti meikäläisen mielen..
Kukapa vois vastustaa niin lojaalin eläimen, kuin lehmän, hoitamista?
Kyllä navetassa ollessa sielu lepää ja ne pahimmatkin ajatukset häviää edes muutaman tunnin ajaksi.
Onhan se henkisesti, että fyysisesti raskasta, mutta kylläpä siihenkin tottuu ja oppii kestämään kaikki vastoinkäymiset.
Kaikki lehmät on kuitenkin omia yksilöitään ja niitä hoidetaan sen mukaan, vaikka nykyäänhän monet ajattelevat Suomessakin olevan "tehotuotantoa" ja eläimiä kohdellaan huonosti ymsymsyms.
Mutta ei...
Tehotuotantoa ei ole se, että tunnet jokaisen lehmän nimeltä, tiedät niiden luonteen, onko jotain erikoista esimerkiksi vaikka vetimiä ummessa, soluttaa yms.
Meilläkin, kun eläimet kunnioittavat hoitajiaan ja hoitajat kunnioittavat eläimiään, jos jokin eläin on kipeä, se myös hoidetaan parhaan mukaan, jos tilanne vaatii, niin eläin päästetään vihreämmille laitumille, ei anneta kärsiä liian pitkään.
Ja hyvän kohtelun myötä eläimet eivät uhkaa meitä, on aina turvallinen olo liikkua lehmien keskellä parsia putsaamassa ja kuivittamassa, toki kiimainen eläin saattaa aiheuttaa härdelliä, mutta se on ohimenevää.
Mutta, jos jotain inhottaa niin sitten inhottaa, itse aion pysyä kotimaisen ruuan tuottajana ja olen ylpeä siitä, se on kuitenkin puhtainta mitä vain löytyy.
Olen avautunut, nyt.. Muutama kuva loppuun.
Korppi kuittaa, adios.
