Toukokuun turinoita.

Kyllä, viime kuun kirjoitukset jäivät taas välistä sillä olin melko kiireinen koulun viimeisten viikkojen, ja sen jälkeen alkaneen työssäoppimis jakson takia.

Nyt olenkin sitten ollut pari viime päivää kuumeessa ja viettänyt aikaa uusimman perheenjäsenemme, lapinkoira pentu Huurteen kanssa.
Mutta noh, laitan tähän sitten lyhyesti ja ytimekkäästi viime kuun kuulumiset.

Elikkäs huhtikuun 13. päivä minulla alkoi TUHO (tuotantoeläimen hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen) TOP joka kesti 14 päivää.
Tuolla välillä kerkesi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mutta hauskaa kuitenkin oli ja tuli opittua paljon uutta, esim. Takalypsy asemalla lypsäminen. c:
Opin sen yllättävän nopeaa vaikka ensimmäisellä kerralla tuntui hieman höveliltä laittaa lypsimet lehmän takajalkojen välistä.. Ja jännityksen takia kädetkin tärisivät mikä vaikeutti huomattavasti asiaa. :D
Ja meinasihan tuota pari kertaa tulla sorkkaa naamaan vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta kyllä lehmät keinot keksivät.. :'D
Onneksi pääsen syksyllä takaisin tuohon samaiseen navettaan TOPpimaan!
Näyttö vain jännittää ihan kiitettävästi jo nyt, vaikka siihenkin on vielä monta kuukautta aikaa..

Noh, eiköhän siitäkin selviä.
Mutta, kiitos tästä ensimmäisestä pätkästä kuuluu tosiaan tilallisille. :3

Alla muutama kuva TOP paikastani ja sen eläimistä.

Irmeli

Maila

Panda

Torstai iltana minulle sitten nousikin kuume..
Mitä ihmettelin suuresti, sillä harvoin olen kipeänä..
Mutta kai kaikki jännitys TOPin sujumisesta, oman auton huollosta saannista ja uuden perheenjäsenen tulosta purkautui ja aiheutti tämän.. :D
Mutta nyt alan pikkuhiljaa olemaan voiton puolella.
Pitäisi vain muistaa levätä.. Krhm...

Eilen meille tosiaan tuli ruskea, pieni, vilkas, mutta niin ihana lapinkoiran pentu, Pakkaspoika.
Kutsumanimeltään Huurre.

Uuteen kotiin sopeutuminen sujui hyvin, ei tarvinnut yölläkään heräillä pikkuisen itkuun, sillä tämä veti hirsiä tyytyväisenä omalla pedillään.. :D
Vanhempi koiramme otti myös tulokkaan avosylin vastaan, mitä nyt hieman liian innokkaasti haluaisi leikkiä niin toista vähän pelottaa, mutta kyllä se siitä.

Kissamme Vili ei oikein ole vielä hyväksynyt sitä tosi asiaa, että tuollainen pieni karvapallo juoksentelee täällä vapaana.. :D

Mutta eipä tässä taida muuta olla...
Kirjoittelen toukokuun lopuilla lisää!

Korppi kuittaa.